AMK kentän rajoittamisella ja kahleilla on pitkä perinne.

"

RAJOITTAJAT LIIKKEELLÄ

    14.11.2014 11:00

​
Tänään Tasavallan Presidentti hyväksyy ammattikorkeakoululain. Monivuotinen uudistusprojekti on päätöksessä.

Yliopisto- ja ammattikorkeakoulu-uudistusten jälkeen ei seuraa suvantoa. Tutkimus- ja innovaationeuvoston raportti nostaa pohdintaan seuraavan mahdollisen kehitysaskeleen. Käsittelin sitä edellisessä blogissani.

Ammattikorkeakoululain käsittelyn lopputulos on ihan siedettävä, mutta silti eduskuntakäsittelyssä oli kummallisuuksia. Suomalaisessa politiikassa ei taantuman kourissakaan lähdetä mahdollistamisesta ja rohkaisemisesta.

Opiskelijakunnan asemasta, korkeakouluindeksistä ja tutkimusmääritelmästä käydyt keskustelut kertovat halusta rajoittaa ja kahlita. Missä oli dynaaminen halu kehittää ja viedä asioita eteenpäin?

Ei ammattikorkeakoulujen kehittäminen ole pois yliopistoilta – jos joku sitä pelkää – eikä varsinkaan suomalaisen yhteiskunnan menestymiseltä. "

http://www.diak.fi/diaknyt/rehtorinblogi/Lists/Viestit/Post.aspx?ID=117

Jorma Niemelän blogi

AMK kentän rajoittamisella ja kahleilla on pitkä perinne.

Samok perustamiskokouksesta asti on keskustelussa aina oltu huolissaan itsenäisten ammattikorkeakoulujen kilpailevasta asemasta korkeakouluihin. 

Pudotus peli on ollut käynnissä pitkään ja usein kilpavarustelua käydään valmistumis ajoilla ja tehokkuudella.  Nokialainen tulos tai ulos flunssa on saanut aikaan sen että korkeakoulut kilpailevat miten tehokkaasti tuotanto tehtaat tuottavat tuntkinnon suorittaneita "ammattilaisia". Nämä lait ja koru puheet eivät kaunistele toimintamallia.

Nokiafunssan jälkitaudiksi on kehittymässä "En voi tai saa epäonnistua, Enkä uskalla ottaa riskejä uusia innovaatioita kehittäessä"

Kysynkin koska on aika havaita että tulokseen kuuluu myös laatu ja innovaatiot. Vai onko innovaatiot jätetty "oikeiden" korkeakoulujen yksin oikeudeksi. 

Toivon että tämä nyt hyväksytty laki ei toimi valumuottina  AMK valimoiden tuotantolinjoille, joissa vasta veletut neuvostokaupan bilateraalisen kaupan mallituotteet etsivät uutta ostajaa.  

Marko Hento

United Colors of Hento

Sain mustista ja harmaista housuista mittani täyteen.
Pyykkiä käsitellessä pari tippaa tahranpoistoainetta puserossa pilasi uudehkon svetarini tehden siihen kolme vaalean keltaista kraateria. Paita näytti siltä kun olisin ottanut kahvisen jogurtin rinnuksille.

Keräsin rohkeutta useamman viikon. Maanantaina ostin Nitor värinpoistoainetta sekä pesukonevärin. Tuotteet ovat kehuttuja usealla palstalla. Olen jotain pientä värjäyksestä seripainossa oppineena tietoinen siitä, että tummaan ei kirkasta väriä helposti saa ja ensin pitää poistaa alkuperäinen väri, joka saattaa olla tiukassakin.

Väri ei juurikaan vaalentunut, kuten kuvasta näkyy.  Seuraavan käsittelyn tein edelleen neuvoja noudatellen kilpailevalla Dylonin Värinpoistolla.
Nyt tuote vaaleni huomattavasti, mutta oli edelleen selkeän harmaa kuluneissa kohdissa, joita ei siis suositella värjättäväksi. Lisäksi 30% polyesteriä vaatteiden materiaalissa saattoi vaikuttaa värin huonoon lähtemiseen. Tulos ei vieläkään miellyttänyt ja turvauduin läikykkään loppuvärin poistoon lähes kielletyllä Kiillon Kloritella. (S-ryhmän kloriittivalmiste kieltää kankaiden valkaisun!) Melkoisen kamalaa puuhaa se värin poisto on. Lopulta oli paita sangossa. 15–25 minuutin vaikutusajan pitäisi taata värin irtoaminen, mutta omissa vaatteissani väri oli hyvin tiukassa, eikä melkein tunnin liottamisenkaan jälkeen lähtenyt kovinkaan hyvin.

Kiillon Klorite 0.75 l

Paita Kloriteen irrottamaan värit ja avaamaan kuidut.
 5 litraa vettä 3-4 dl kloritea

Klorite käsittelyn ja pesukoneen kolmannen pesun jälkeen oli mielikuva melkoisen ristiriitainen.

Likaisen keltaisen oranssi svetari ei ollut se mitä halusin. Kuvissa ei näy läikikkyys joka oli silmiinpistävä.  Nitor Trend Fuchsia  löytyy ainakin Prisman valikoimasta. Lopputulosta joudutte odottelemaan. Selvää lienee, että oranssista ei puhdasta Fuchsian väristä svetaria tule.

Eli jatkoa seuraa...

Vammaiselle opiskelijalle tukea

Kun vammaisen nuoren opiskelu itsenäisesti vaatii tuke on auttamassa VAMLAS.


"Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiö, Vamlas, on tukenut vammaisia opiskelijoita jo yli 30 vuoden ajan asumiseen liittyvissä asioissa. Uusimmat opiskelija-asunnot otettiin käyttöön marraskuussa, kun vanha Lauttasaaren yhteiskoulu Helsingissä avasi ovensa opiskelija-asuntolana. 

Vanhassa koulukiinteistössä on sekä tavallisia HOAS:n opiskelija-asuntoja, että esteettömiä asuntoja. Yhteistyö Vamlasin ja HOAS:n välillä on ollut alusta alkaen saumatonta. Vamlas järjestää palvelut, HOAS järjestää tilat.

Opiskelija-asuntoa voi hakea ympärivuorokautista tukea tarvitseva vammainen henkilö, joka opiskelee peruskoulun jälkeen lukiossa, ammattikoulussa tai korkeakoulussa.

Asumisen perusteena voi myös olla se, että henkilö hakee opiskelupaikkaa tai on juuri valmistunut ja etsii työpaikkaa. Opiskelijan kotikunta päättää maksusitoumuksen myöntämisestä. Maksusitoumus on edellytys asumisoikeuteen.

Eri puolilta Suomea

Lauttasaaren juuri remontoidussa, uudessa opiskelija-asuntolassa on 19 esteetöntä asuntoa, joista yksi on varattu asumisvalmennukseen. Osa asukkaista on siirtynyt Vamlasin entisestä asuntolasta Katajanokalta, osa on uusia opiskelijoita. Mukaan mahtuu opiskelijoita eri puolilta Suomea ja ulkomailta.

– Suurin osa asukkaistamme opiskelee yliopistossa. He ovat täällä hyvin itsenäisiä. Me tarjoamme vammaispalvelulain mukaisen asumispalvelun ja avustamme heitä kotona. Lisäksi monella opiskelijalla on henkilökohtainen avustaja, joka auttaa opiskelupaikalla ja kaupungilla asioitaessa, kertoo Vamlasin toiminnanjohtaja Rauni Lallo.

Lauttasaaren opiskelija-asuntolassa on 15 työntekijää, joista 14 tekee käytännön hoitotyötä. Työntekijöiden tehtävnä on auttaa siinä, mitä opiskelijat eivät pysty itse tekemään vammansa vuoksi: Vuoteesta nouseminen, hygienia, pukeminen, ruokailu, siivous, kodinhoidolliset tehtävät sekä päivittäinen vuorokausirytmi. Talossa työskentelee sosiaalityöntekijä, toimintaterapeutti, joukko lähihoitajia sekä johtaja.

– Jokaisen asukkaan kanssa laaditaan henkilökohtainen palvelu- ja avustamissuunnitelma kahden ensimmäisen kuukauden aikana. Tätä suunnitelmaa arvioidaan myöhemmin sovittuna aikana. Yhteistyö asukkaan, kunnan sosiaalityöntekijän ja talon työntekijöiden välillä on kolmikantaista, kertoo asuntolan johtaja Riitta Toikkanen.

Modernia tekniikkaa

Asuntojen keittiöön pääsee pyörätuolilla työskentelemään. Keittiön tasoissa on manuaalisesti säädettävä korkeus. Jääkaapit ja mikrot ovat sopivalla korkeudella. Mikro avautuu sivulle, ei syliin.

Asunnoissa on henkilökutsujärjestelmä, eli asukas saa omasta huoneestaan tarvitessaan avun. Hälytys kirjautuu koneelle ja tulee kännykkää muistuttavaan laitteeseen vuorossa olevalle työntekijälle. Talossa on sähköisellä avaimella avautuvat ovet.

Isot kylpyhuoneet on sijoitettu makuutilan viereen. Pesutiloissa on invavarustellut peilikaapit, joista näkee kuvansa myös pyörätuolista. Yksiöt ovat tilavia ja kaksioissa pääsee liikkumaan sängyn molemmin puolin pyörätuolilla. Talosta löytyy myös invavarusteltu perheasunto, joka on parhaillaan HOAS:n käytössä, mutta joka saadaan tarvittaessa vammaisten opiskelijoiden käyttöön.

(Vuorenjuuri Essi, IT-LEHTI.fi  2013)
http://www.it-lehti.fi/portal/verkkolehti/?a=getArticle&issueId=22&articleId=219&oldIssue

Diakoniaa

Ahdistus on sitä, kun päässä alkaa soida epävireinen sinfonia, jonka kuuntelu ahdistaa ja lamauttaa.

Pääsin opiskelemaan pitkään pyrkimääni ammattiin. Vaan kuinka voi ympäristö ja haasteet saada kauniin luonnon laulun kuulostamaan satakielen rääkymiseltä. Kun saavun kotiin, katkeaa selkä. Kaiken paskan jälkeen rysähdän sänkyyni kaikkeni antaneena. 1—3 tunnin levon jälkeen nälkä herättää tämän rasvakukkulan sängystä. Huudan karsuni tarjoamaan välipalaa ja reihun kuin mielipuoli, jos ruokaa ei ole satavilla. Tältä tuntuu aloittaa diakoniaopinnot. Harkitkaa siis, mitä haluatte. Joskus voi olla, että se, mitä on kauan halunnut, toteutuu.

Mä oikeasti olen onnellinen ja tykkään opinnoistani. Fyysisesti tämä oppilaitos vaan on saatanan rankka paikka.  

Tänään aloitin Diakonia Ammattikorkeakoulun opinnot

Aamu alkoi varhain jo seiskan pintaan lyhyiden yöunien jälkeen.
Olo oli niin kuin ekaluokkalaisella pitääkin,  hermoilin ja jännitin kuin pikkupoika.
Tietenkin taksi tuli yli puolituntia myöhässä kaikista varmisteluista huolimatta, sillä kuljettaja ei ollut saanut tietoa varhaisesta lähdöstä. Saavuttuamme paikalle purkautui jännitys hetkessä.

Omien luokkalaisten ensitapaaminen jännitti. Tiukasta opettajien ja opojen tarjoilemasta uuden tiedon tulvasta vain opiskelijatunnus oli ainut asia, joka päähän upposi. 

Liuta tunnuksia ja asioita piti sisäistää hetkessä. Kouluruokakin oli se paneerattu kalapalanen kumiperunoilla. Joka siis tiputti muistoihin aiemmista opinnoista nopeasti, tosin vielä nostalgisissa.

Liikkuminen on hidasta vanhassa rakennuksessa eri ikäiset
siivet on liimailtu yhteen hiukan itseäni rasittavin rampein ja pitkin nousevin käytävin.
Hissi on suhteellisen vanha ja uudistettunakin melkoisen hassu trans-elevator. Toinen ovi on puhkottu huoltokäytäviin, toinen vanhempi modernisoitu perinteisempi kampaovi avautuu ahtaaseen entiseen portaikkoon. Sinne ei kovin iso apuväline mahdu kääntymään.

Toisen opiskelijan opaskoiran häntä oli heiluessaan katkaissut hissin kulkemisen. Pysäyttäen hissin kesken matkan. Minunkin polvi osuessaan valokeilaan katkaisi menon, turvatoimeksi kyhättyä valoporttia aktivoiden. 

WC jutut on aina kivaa kerrottavaa. Inva wc löytyi peräti kolme kpl. No pytty oli suht uusi ja muuten kiva mutta pieni ja kova rengas upposi kauniisti ahteriin ja viilsi ihoa todella nautinnollisesti. Käsisuihku oli sen metrin pituinen ja jos sillä aikoi huuhtoa paikkojaan sen joutui tekemään käsien pesualtaan päällä. En oikein koskaan ole käsittänyt kuka insinööri myy käsisuihkuun sellaisen letkunpätäkän jolla ylettyy huumorin voimin osumaan pyttyyn 20 sentin päästä. Olen vakuttunut että naiset putkimiehinä eivät asentaisi tai tilaisi tuollaista mutta mies kun ei yleensä kyseistä käsi kahvaa asentamisen jälkeen käytä ei välitä sen funktionalisuudesta. Pidesuhku, kuten sitä usein kutsutaan on jo oiva sana pelottelemaan hetero miehen noin 2 km päähän. Kun sitten tälläinen jättiläinen yrittää selvitä wc touhuista kastumatta ja kastelematta koko wc:n. On se tuollaisen metrin letkun päässä sojottavan umpeen kalkiutuneen käsisuihkun kanssa todella kätevää. Ja koska "pidesuihku" on naisten juttu ei huoltomies koske siihen kun kirjallisella työmääräyksellä ja 3 puhelin soitolla. 

No inva wc letkut ja pide suhkut uusitaan. On muuten hauskaa että inva wc on merkitty henkilökunnan käyttöön ei suinkaan tutulla ja turvalisella inva merkillä. Nuo tarrat aijon lahjoittaa vielä tämän syksyn aikana. Jotta seuraava pääsykokeisiin osallistuva ei pissi housuun, kun ei tiedetä... Wc on niin mun intohimo mut jatketaan taas toiste.  

Näin iltapäivä unien jälkeen levättyä päivä ei enää tuntunut niin raskaalta. Vaikka polvi on vieläkin turvoksiin. Sain löydettyä muuten kulkupelin opiskeluihin. toivotaan että sille löytyy myyjä suomesta tai edes eu:sta. 600 lbs eli 272 kg kuormaa liikutteleva pride mobilityn QUANTUM 1450.
Jos löydät edustajan olisin kiitollinen vinkistä. Tämän saatua alkaa opinnot luistaa tällä hetkellä liikkuminen on tosi mahdotonta ilman koko ajan apua ja silloinkin varsin hankalaa ja jossain määrin jopa vaarallista kaltevilla käytävillä ilman jarruja. 

Odotankin huomista jolloin ehkä ehdin tutustua edes pariin opiskelijatoveriin. Jos ei sada menemme tutoreiden kanssa picnic:lle päivän päätteeksi. Eli huomenna mini crosserilla kouluun. Päätin aktivoitua tämän blogin kanssa nyt koulun alettua. On jälleen kiva kertoa elämästä kun jähmeä työttömän kotoilu päättyy..

Fysioterapeuttin käynti hämmästytti

Leppävaaran ylilääkäri pyysi konsultaatiota fyssarilta. Elämää turhempi     käynti sillä ohjeet jotka olen saanut jo aijemmin annettiin uudelleen ja todettiin että en usko että hieronnasta olisi hyötyä.  Ja jumppaat ohjeiden mukaan niin kyllä se siitä. Vesiliikuntaan ei otettu kantaa. Ja vastuuta itsestä korostettiin 6 kertaa. Argh. Ikään  kuin sillä olisi ratkaistu haasteena. Mistä näitä kuntoutus ja liikunta alan ammattilaisia koulutetaan. 

Fysioterapeuttin käynti hämmästytti

Leppävaaran ylilääkäri pyysi konsultaatiota fyssarilta. Elämää turhempi     käynti sillä ohjeet jotka olen saanut jo aijemmin annettiin uudelleen ja todettiin että en usko että hieronnasta olisi hyötyä.  Ja jumppaat ohjeiden mukaan niin kyllä se siitä. Vesiliikuntaan ei otettu kantaa. Ja vastuuta itsestä korostettiin 6 kertaa. Argh. Ikään  kuin sillä olisi ratkaistu haasteena. Mistä näitä kuntoutus ja liikunta alan ammattilaisia koulutetaan.