4.13.2016

Hiljaisuutta retriitistä


Osana opintojani minulle tarjoutui mahdollisuus osallistua hiljaisuuden retriittiin.
Niinpä lähdin harjoittelun välireflektiosta matkaamaan kohti Ohkolaa ja Leiriniemen leirikeskusta.
Opiskelukaverien kanssa juteltiin matkan aikana omista kokemuksista. Osa oli kokeneempia retriitin kävijöitä. Minulle tämä oli toinen. Edellinen retriittini osui ajankohtaan, jolloin Myyrmannin kauppakeskuksen surullinen pommi-isku tapahtui. Minua jännitti kovasti, sillä minulle pitkähkö hiljaisuus saattaa viedä ajatukset aiempaan, jolloin olin huolissani kavereista, jotka tapasivat käydä ostoksilla Myyrmäessä ja olivat tuolloisissa pelkokuvissa.

Ensimmäiset tunnit menivät helposti. Niiden jälkeen aloin pohtia elämääni, uskoani ja isoja kysymyksiä ,joissa mieli viipyi ajatta. Illallisen jälkeen alkoi tuntua levottomalta. En ole tottunut niin pitkään hiljaisuuteen. Mieli odotti kotimatkaa ja pääsyä kotiin nukkumaan. Tarvitsin turvasataman silmilleni. Järven huumaava maisema ei enää rauhoittanut. Kännykkä kävi mielessä.

Kunnes sytytin takan. Meitä varoitettiin nuhjuisen piipun toiminnasta ja että edellinen takan sytyttäjä oli johtanut palokunnan vierailuun. Silti ajatus takassa liekistä ja rauhoittavasta lämmöstä motivoi tekemään tämän uhallakin.

Takan imuri saatiin pienellä hivutuksella päälle sillä liukusäädin oli rikkoutunut.
Kun tunsin vetoa ranteen karvoituksessa latasin puut ja tuli lehahti päälle.
30 minuutin kuluttua alkoi väki liittyä seuraamme nauttimaan tulen ritinästä ja lämmöstä ja tuoksusta.

Tunnit vierähtivät. Pian kello oli jo 20:00 ja oli aika iltahartauden.

Iltapala ja kotiinlähtö. Kaiholla jätin opiskelijakaverit leirikeskukseen ja matkasin Espooseen unille.

Palailen vielä aamutuimaan retriittiä jatkamaan.
Hiljaisuus on haasteellista tällaiselle some-sedälle. Se tunne, kun ei voi hiplata puhelinta on kuumottava, jos on viime vuodet tehnyt päitivväin kymmenkunta some-päivitystä.

Väriterapiaksi muotoutui värittäminen, joka sai toisen leiripäivän kulumaan humahtamaen.

Mukana oli myös Canonin järkkäri, johon kuvailin Leiriniemen luontoa antaumuksella. Valo oli kaunista ja vaikka aamun kajo meni ohi rukoillessa ja aamiaista nauttien. Muutama kuva teillekin katsottavaksi

Näin vuorokausi leirin päättymisestä on edelleen huojentunut ja rauhallinen olo. Keho kaipaa silti keittiön antimia, omat kodin murot marjoineen eivät oikein 5 vuorokauden Aulangon kylpylän ja leirikeskuksen antimien jälkeen riitä ravinnoksi.

4.04.2016

Jo kaksitoista vuotta Sateenkaariperheiden asiaa

18.6.2005 Keskustanuorten liittokokous Turku
2004 toimin Keskustanuorten Uudenmaan piirissä, jolloin sateenkaariperheet nousivat ensimmäistä kertaa poliittiseen keskusteluun. Itse muistan keskustelun pyörivän enemmänkin lasten kuin perheiden oikeuksien ympärillä. Sateenkaariperheet olivat tuolloin vielä tuntematon käsite. Vaikka itse olin kuulunut sateenkaariväkeen jo pitkään, silti asioiden esilletulo oli vaikeaa ennen vuonna 2004, jolloin asiasta ruvettiin tällöin ensimmäistä kertaa poliittista keskustelua. Tähän pystyin keskustanuorenakin ottamaan kantaa. Tuolloin puhuttiin vielä lesboparien lapsista ja homomiesten oikeuksista ei mainittu vielä mitään. Yläkäsitteillä pystyttiin kuitenkin käymään keskustelua ilman selkää lainsäädäntöä moni asia oli ei-kielletty, eli sallittu. Omalla kohdallani keskustelun käyminen oli vaikeaa. Keskustan riveissä herätysliikkeellä oli selkeä kannatus ja monesti uusmaalaisen keskustanuoren puheita pidettiinkin liberaali city-kepulaisten maailmanparannuspuheina. Onneksi tästä on kulunut kaksitoista vuotta ja oma puoluekantakin on vaihtunut Vihreisiin ja tänä päivänä keskustelu on siirtynyt yläkäsitteistä faktapohjaiseen ja lailla määriteltyihin oikeuksiin. Näin parisuhdelain voimaantulon kynnyksellä ja äitiyslain nimien keruun hetkellä onkin mukavaa muistella pitkään kestänyttä omaa toimintaa sateenkaariperheiden hyväksi. Poliittinen vaikuttaminen on usein hidasta ja prosessina tuntuu usein sietämättömän hitaalta kun puhutaan itseään koskettavista perusoikeuksista koskien hedelmöityshoitoja, vanhemmuutta sekä lapsien oikeutta omiin vanhempiinsa. Toivonkin että omalla kohdallasi keskityt hetkisen ja lähdet kannattamaan parisuhdelakia. Nyt on mahdollisuus oikeasti vaikuttaa naisparien ja lasten mahdollisuuksiin tulla tasavertaisiksi perheiksi. Äitiyslaki takaa sen, että molemmat vanhemmat ovat juridisia vanhempia alusta asti, eikä tarvita vuoden odotusta, ennen kuin tämä on mahdollista. Odottamisen aikana vanhemmilla ei ole samoja oikeuksia ja he jäävät paitsi osasta etuuksia. Tämän lisäksi lapset saattavat joutua huostoonotetuiksi jos juridisille vanhemmalle sattuu jotain. Toisen äidin oikeudet jäävät syrjään vielä nimenkin annossa.


#äitiyslaki