3.10.2017

Nikkarointi on mun Mindfulness



Espoon kilosta lähden joka torstai pohtimaan elämää ja onnellisuutta, Eli nikkaroimaan puusta kaikkea silmää ja kättä miellyttävää. Turisemaan muiden käsitöistä kiinnostuneiden kanssa. Liikuntarajoitteisena nikkarointi ei ole helppoa mutta Kauniaisten työväenopiston opettaja ja Kasavuorenkoulun käsityön opettaja ja kitaristi Harri Pöyhtäri sanoo usein sinä teet just niinkun susta itseltä tuntuu. 1-2 työtä valmistuukin kaudessa.



Nikkaroidessa hyväksyn tietoisesti läsnäoloni, se auttaa nauttimaan nykyhetkestä ja toimimaan keskittyneesti vaikeissa tilanteissa. stressitaso laskee säännöllinen
Tekemällä oppii, usein pohtii miten ratkaisee tämän liitoksen tai tuon sahauksen tekemällä oppimisen tuomia myönteisiä muutoksia tarttuu elämään. Itse valmistamalla kalusteen suhde materiaaliin ja ekologiseen meininkiin on eri arvostaa enemmän itse tekemää. Jälkeen päin pienet virheet muuttuvat kauniiksi yksityiskohdiksi ja niihin tykästyy. Samalla koen olevani suvun perinteiden jatkaja.

Monimutkaisten asioiden hallitsemattomuuden hyväksyminen on osa juonta, tässä liimauksessa hiukan isompi stereo taso.
Materiaalina tammi joka kestää ja kestää...

Puun ehdoilla


Arvostan suunnattomasti käsityötaitoa ja jo isoisältä opittuja taitoja.  Minussa on voimakas tahto pitää yllä käsityö taitoja ja siirtää niitä eteenpäin. Kulttuuriperinnöstä opitaan parhaiten itse tekemällä mutta kuka minun jälkeen siirtää sukumme taitoja eteenpäin. Tekijänä mulle  syntyisi käsitys puun muodon esteettisestä käytöstä, silti hyvinkin suunniteltu muotoutuu aina puun ehdoilla.
Puu on elävä materiaali joka etsii muotonsa aina pienikin tippa vettä saa sen hakemaan uutta muotoa. 






















Terveiset Jorvista #näissäkengissä JHL Edustajisto vaalikiertueelta. 
Kuvassa Riikka Eschner, Marko Hento, Kalevi Kannisto, Minna Järvinen, Ari Riipinen ja aluetoimitsija Johanna Värmälä.
Työssä jaksaminen, työtilojen homeongelmat ja opiskelijoiden ohjaaminen työn ohella puhuttivat paljon.
Suomen nykyisen hallituksen leikkaukset ja sote puhuttivat paljon. #JHLry 

2.04.2017

Evankelisluterilaisen kirkon strategiat omin silmin ja ajatuksin

Monikulttuuristuva seurakunta


Vain hetki sitten suomalainen saattoi kasvaa tutussa lintukodossa. Asuinympäristössä jossa kaikilla oli yhteinen kieli sekä yhteiset tavat, suurimmat ristiriidat olivat murresanat ja pienet paikalliskulttuurierot . Erot perheiden välillä olivat vähäisiä ja perustuivat pitkälti sosioekonomiseen asemaan tai suvussa kulkeneille tavoille. 2000-luvun käänteessä alkoi katukuvassa näkyä eri kulttuuritaustaisia toisen polven maahanmuuttajia, jotka olivat suomalaisia, mutta joilla oli täysin poikkeava kielitausta. Tätä ennen meillä oli toki ollut venäläis- ja ruotsalaistaustaisia, mutta ne harvat maahanmuuttajat olivat kuin hiekan jyviä meren rannalla. Kulttuurierot eivät olleet suuria, he tunsivat maan tavat, kulttuurin ja kielen, sekä pyrkivät aktiivisesti integroitumaan tähän yhteiskuntaan. Kun Suomeen virtasi maailmanlaajuinen muuttoliike, sekä Aasiasta, että Lähi-Idästä 2010, Suomen oma kieli, kulttuuri ja tavat muuttuivat. Sen jälkeen Suomen tapoja ja kulttuuria muokkasi uudelleen vuonna 2015 tullut toinen pakolaisaalto.
Suomessa pienetkin paikkakunnat kohtasivat ensi kertaa monikulttuurisuutta. Paikallisissa seurakunnissa ev.l. kirkossa, ei oltu kovinkaan hyvin varauduttu voimakkaaseen muuttoliikkeeseen. Seurakunnat osallistuivat paljon pakolaisten majoittamiseen, ja siellä missä oltiin jo valmistauduttu olivat resurssit riittämättömät tarpeeseen nähden. Lyhyessä aikataulussa kirkon eri toimintoihin ja jäseniksi liittyi henkilöitä, jotka etsivät uutta paikkaa suomalaisessa yhteiskunnassa ja kirkossa. Heillä oli hyvin erilainen kristillinen tausta tai vakaumus ja tavat, jotka sekottuivat nopeassa tahdissa meidän vuosikymmeniä hioutuneisiin tapoihin. Yksi isoista haasteista oli palveluiden tarjoaminen mitä moninaisimmilla kielillä. Kaupunkiseurakunnissa saattoi olla lukuisia eri kieliä puhuvia jäseniä, joille suomen- tai englanninkieli ei ollut ensimmäinen kieli. Päiväkerhoihin tuli perheitä, joiden lapset eivät ymmärtäneet tai puhuneet lainkaan Suomea. Haaste oli yhteinen seurakunnille ja kunnille. Siinä missä kuntia sitoutti lainsäädäntö, seurakuntia velvoitti rakkauden kolmoiskäsky ja lähetyskäsky. Toimivalle tulevaisuuden strategialle oli todellakin tarvetta, mutta olisipa sellainen luotu aiemmin ja nyt voitu siirtää suoraan käytäntöön. Itse istun Leppävaaran seurakunnan neuvoston varajäsenenä, ja koen monesti riittämättömyyttä, kun kirkko ei huomioi toiminnassaan tarpeeksi monikielisyyttä, vaikka on ottanut sen monella tapaa haasteeksi.
Muuttuva yhteiskunta
Suurimpia haasteita ev.l.kirkolla on ollut tarjota tukea eri maista tulleille perheille. Pystyykö kirkko tarjoamaan keskutelukanavan ja mahdollisuuden tutustua kristinuskoon, vai ovatko pienemmät kristilliset yhteisöt parempia tarjoamaan kristillistä kotia ja seurakuntaa, niistä kiinnostuneille henkilöille? Tämä sama haaste näkyy valtavina erotilastoina ev.l.kirkossa. Ihmiset katsovat, että kirkko ei tarjoa heille sitä mitä he haluavat ja tarvitsevat omalta kirkoltaan. Tuntuu jopa että joitakin ihmisiä passiivinen rooli seurakuntalaisena ahdistaa, eikä heille välity median antama edullinen kuva seurakunnan toiminnasta. Löytääkseen paikkansa seurakunnassa pitäisi ilmeisesti olla lapsia, työtön, mielenterveyskuntoutuja, alkoholisti, yksinäinen tai henkisessä hädässä.
Yhteiskunnassamme on tapahtunut liuta muutoksia, joihin seurakunta ei ole lähtenyt mukaan, vaan on halunnut tarjota monen silmissä turvallista ja tuttua maailmankuvaa, jossa miehet eivät avioidu keskenään, eivätkä tytöt haaveile autonhuoltoalasta. Konservatiivinen stereotyyppisten sukupuoliroolien tukeminen on ollut pitkään kirkolle tahattoman tyypillistä. Avioliitto on miehen ja naisen välinen sitoumus, eikä lapsia sovi hankkia ennen sitä. Kirkon arvomaailmaan ei mahdu monisuhteisuus. Tässä muuttuneessa yhteiskunnassamme ei korvien tai silmien sulkemisella päästä kovin pitkälle. Armollinen ja hyväksyvä isä tai äiti ottaisi lapsensa syliin ja yrittäisi selittää muuttunutta maailmaa lapselle. Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin, että kirkko on kuin vanhempi, joka on saanut vanheimpain-illassa muuntohuumeita koskevaa informaatiota ja hämmennyksen vallassa yrittää googlettamalla saada selville mitä ei ymmärrä, voidakseen ohjata ja opastaa lastaan oikeaan suuntaan. Kuten googlessa usein, tämä vanhempi ei löydä oikeaa informaatiota ja väärään tietoon uskoen johtaa lapsensa harhaan.
Joskus toivoisin. että kirkon strategioita kirjoitettaisiin kansankielellä ja niitä laatisivat ihmiset, joilla ei ole seurakuntaslangin rasitetta. Usein seurakunnassa käytetty kommunikointitapa ei vastaa seurakuntalaisten tarpeita. Evankelisluterilainen kirkko yrittää liikaa miellyttää kaikkia eikä uskalla uudistua pelätessään suututtavansa jonkin tahon. Hyvänä esimerkkinä tastä on samaa sukupuolta olevien avio-oikeuden evääminen, vaikka samaan aikaan sille on laaja kannatus kirkon sisällä.
Globaali kriisi ja yhteisöllinen vastuu
Lopultakin päästiin kiistelystä, onko ilmastonmuutosta vai ei. Olemme löytäneet itsemme maailmasta, jonka ennustettavuus alkaa olla sula mahdottomuus. Ihmisten reagoidessa paikallisiin kriiseihin ja siihen tietoon, mitä heillä on käytössään, he käsittävät kuinka suurten haasteiden edessä nyt ollaan. Kun maailma tuntuu pelottavalta ja tieteen ratkaisut ainoana vaihtoehtona tilanteeseen riittämättömiltä, kirkon tulisi pystyä tarjoamaan lohtua ja apua, meidän suurimpaan tulevaan kriisiimme, jossa meille rakas maapallo ei enää tarjoakkaan vain lahjojaan, vaan näyttää myös varjopuolensa. Me tarvitsemme tietoa  ja tiedettä pyrkiessämmäe aktiivisesti hallitsemaan hallitsematonta muutosta. Tieteen lisäksi tarvitaan kuitenkin myös tulevaisuuden uskoa, uskoa omiin, sekä jumalalta saamiimme voimiin, jotta selviäisimme tästä yhteisestä koettemuksesta. Meidän sekä aiempien sukupolvien kestämätön luonnonvarojen tuhlaus on saanut aikaan ketjureaktiona tilanteen, jossa meille riittävä ja ehtymätön runsauden sarvi muuttunut petolliseksi, myrkylliseksi ja kovaksi, karuksi maaksi, johon meidän on yhä uudelleen sopeuduttava. Näinä vaikeina aikoina juuri uskon merkitys kasvaa, sillä tarvitaan johdatusta ja voimia usein hyvin lohduttomissa tilanteissa, sekä vahvaa yhteisöllisyyttä. Tosiasia on, että yhdessä olemme vahvempia kestämään kestämätöntä.

4.13.2016

Hiljaisuutta retriitistä


Osana opintojani minulle tarjoutui mahdollisuus osallistua hiljaisuuden retriittiin.
Niinpä lähdin harjoittelun välireflektiosta matkaamaan kohti Ohkolaa ja Leiriniemen leirikeskusta.
Opiskelukaverien kanssa juteltiin matkan aikana omista kokemuksista. Osa oli kokeneempia retriitin kävijöitä. Minulle tämä oli toinen. Edellinen retriittini osui ajankohtaan, jolloin Myyrmannin kauppakeskuksen surullinen pommi-isku tapahtui. Minua jännitti kovasti, sillä minulle pitkähkö hiljaisuus saattaa viedä ajatukset aiempaan, jolloin olin huolissani kavereista, jotka tapasivat käydä ostoksilla Myyrmäessä ja olivat tuolloisissa pelkokuvissa.

Ensimmäiset tunnit menivät helposti. Niiden jälkeen aloin pohtia elämääni, uskoani ja isoja kysymyksiä ,joissa mieli viipyi ajatta. Illallisen jälkeen alkoi tuntua levottomalta. En ole tottunut niin pitkään hiljaisuuteen. Mieli odotti kotimatkaa ja pääsyä kotiin nukkumaan. Tarvitsin turvasataman silmilleni. Järven huumaava maisema ei enää rauhoittanut. Kännykkä kävi mielessä.

Kunnes sytytin takan. Meitä varoitettiin nuhjuisen piipun toiminnasta ja että edellinen takan sytyttäjä oli johtanut palokunnan vierailuun. Silti ajatus takassa liekistä ja rauhoittavasta lämmöstä motivoi tekemään tämän uhallakin.

Takan imuri saatiin pienellä hivutuksella päälle sillä liukusäädin oli rikkoutunut.
Kun tunsin vetoa ranteen karvoituksessa latasin puut ja tuli lehahti päälle.
30 minuutin kuluttua alkoi väki liittyä seuraamme nauttimaan tulen ritinästä ja lämmöstä ja tuoksusta.

Tunnit vierähtivät. Pian kello oli jo 20:00 ja oli aika iltahartauden.

Iltapala ja kotiinlähtö. Kaiholla jätin opiskelijakaverit leirikeskukseen ja matkasin Espooseen unille.

Palailen vielä aamutuimaan retriittiä jatkamaan.
Hiljaisuus on haasteellista tällaiselle some-sedälle. Se tunne, kun ei voi hiplata puhelinta on kuumottava, jos on viime vuodet tehnyt päitivväin kymmenkunta some-päivitystä.

Väriterapiaksi muotoutui värittäminen, joka sai toisen leiripäivän kulumaan humahtamaen.

Mukana oli myös Canonin järkkäri, johon kuvailin Leiriniemen luontoa antaumuksella. Valo oli kaunista ja vaikka aamun kajo meni ohi rukoillessa ja aamiaista nauttien. Muutama kuva teillekin katsottavaksi

Näin vuorokausi leirin päättymisestä on edelleen huojentunut ja rauhallinen olo. Keho kaipaa silti keittiön antimia, omat kodin murot marjoineen eivät oikein 5 vuorokauden Aulangon kylpylän ja leirikeskuksen antimien jälkeen riitä ravinnoksi.

4.04.2016

Jo kaksitoista vuotta Sateenkaariperheiden asiaa

18.6.2005 Keskustanuorten liittokokous Turku
2004 toimin Keskustanuorten Uudenmaan piirissä, jolloin sateenkaariperheet nousivat ensimmäistä kertaa poliittiseen keskusteluun. Itse muistan keskustelun pyörivän enemmänkin lasten kuin perheiden oikeuksien ympärillä. Sateenkaariperheet olivat tuolloin vielä tuntematon käsite. Vaikka itse olin kuulunut sateenkaariväkeen jo pitkään, silti asioiden esilletulo oli vaikeaa ennen vuonna 2004, jolloin asiasta ruvettiin tällöin ensimmäistä kertaa poliittista keskustelua. Tähän pystyin keskustanuorenakin ottamaan kantaa. Tuolloin puhuttiin vielä lesboparien lapsista ja homomiesten oikeuksista ei mainittu vielä mitään. Yläkäsitteillä pystyttiin kuitenkin käymään keskustelua ilman selkää lainsäädäntöä moni asia oli ei-kielletty, eli sallittu. Omalla kohdallani keskustelun käyminen oli vaikeaa. Keskustan riveissä herätysliikkeellä oli selkeä kannatus ja monesti uusmaalaisen keskustanuoren puheita pidettiinkin liberaali city-kepulaisten maailmanparannuspuheina. Onneksi tästä on kulunut kaksitoista vuotta ja oma puoluekantakin on vaihtunut Vihreisiin ja tänä päivänä keskustelu on siirtynyt yläkäsitteistä faktapohjaiseen ja lailla määriteltyihin oikeuksiin. Näin parisuhdelain voimaantulon kynnyksellä ja äitiyslain nimien keruun hetkellä onkin mukavaa muistella pitkään kestänyttä omaa toimintaa sateenkaariperheiden hyväksi. Poliittinen vaikuttaminen on usein hidasta ja prosessina tuntuu usein sietämättömän hitaalta kun puhutaan itseään koskettavista perusoikeuksista koskien hedelmöityshoitoja, vanhemmuutta sekä lapsien oikeutta omiin vanhempiinsa. Toivonkin että omalla kohdallasi keskityt hetkisen ja lähdet kannattamaan parisuhdelakia. Nyt on mahdollisuus oikeasti vaikuttaa naisparien ja lasten mahdollisuuksiin tulla tasavertaisiksi perheiksi. Äitiyslaki takaa sen, että molemmat vanhemmat ovat juridisia vanhempia alusta asti, eikä tarvita vuoden odotusta, ennen kuin tämä on mahdollista. Odottamisen aikana vanhemmilla ei ole samoja oikeuksia ja he jäävät paitsi osasta etuuksia. Tämän lisäksi lapset saattavat joutua huostoonotetuiksi jos juridisille vanhemmalle sattuu jotain. Toisen äidin oikeudet jäävät syrjään vielä nimenkin annossa.


#äitiyslaki

3.04.2016

HOK-Elannon vaaleihin ehdolle

Onko s-kortti taskussa?

Jos olet maksanut HOK-Elannon jäsenyyden voit nyt vaikuttaa siihen millaisia ja mitä palveluita osuuskauppasi tarjoaa.

Vihreillä on yhteiset teemat ja olen ehdolla vihreiden listalla.














Ehdokkaanasi 
Marko Hento 859 sosionomi-diakoniopiskelija, toiminnanjohtaja Espoo

10.03.2015

Veitsen terävää tai sitten ei

Reilun vuoden olen harrastanut tupper kutsuja, pitkään pidin että tupperin veitset ovat liian kalliita ja ostin vain yhden vihannes veitsen. Kotoa löytyy Sannellin ammatti veitset. Ne riittäisivät "koko" ikäni ajattelin myyjän sanoin, kunhan huolehtisin niiden kunnosta.
Hongkong (49,99) 59,95 Eur
 Sanelli kokkiveitsi urilla 21 cm

Vaan surutta tuli terävää liha veistä tuli käytettyä tölkin avaamiseen.  Pesin veitsen astianpesukoneessa ohjeista piittaamatta, sillä tuloksella että Sanellin veitsi alkoi muistuttaa tylsää kiinalaista marketti löytöä jo 3 vuoden iässä. Se ei enää leikkaa lihaa niin kuin pitäisi.

Terävää ammatti veistä ei milloinkaan tule laittaa astianpesukoneeseen. 



Sakset eivät kuulu settiin. (myydään erikseen)




Nyt tupperille tuli tukkuun koko veitsi sarja super tarjoukseen 139,90 (6 veistä).

Omalla kohdalla en harkinnut kahta hetkeä, vaan laitan heti tilaukseen veitsi sarjan. Normaalisti 214,40 euroa maksava 6 veitsen sarja roimassa syys tarjouksessa. Ajattelin josko laittaisin vielä yhden sarjan käärien joululahjaksi. Olen nyt opiskelija ja tilaan vain yhden setin itselleni.

Kun laittaa ruokaa usein unohtuu kuinka tärkeää on että veitset toimivat ja ovat teräviä. Toki varmasti teroitan sanellini kun menen suutariin käymään. Mutta mielessä kävi myös teroittajan hankkiminen itselle. Ei se aivan samaa aja kun ammattilaisen teroittama meitsi mutta sillä pärjää pitkään kun muistaa vetäistä veitsen kerran pari kuukaudessa teroittajasta läpi.

Nyt saa seuraavaksi purjo kyytiä. Sillä huomiseksi pitäisi vieraille loihtia tonnikala-purjo piirakka.

Jos kaipaat itsekkin terävää veistä kannattaa laittaa postia.
Teline ostetaan erikseen 
Säästät samalla sievoisen summan.

Tai tietysti ikeasta saa samaa muistuttavan veitsi setin 77,95 Euroa, kannattaa silti olla valmis ostamaan uudet veitset pian vuoden jälkeen.