2.22.2017

Mikä ihmeen Kiky

Mikä ihmeen Kiky

Pähkinänkuoressa Kikyn vaikutuksista eri sopimusalojen työaikoihin. JHL kokosi vastauksia niistä asiakokonaisuuksista, jotka ovat usein herättäneet eniten kysymyksiä.
  • Kilpailukykysopimuksen (Kiky) mukaisesti vuosittainen työaika pitenee kokoaikatyössä keskimäärin 24 tunnilla ansiotasoa muuttamatta.
  • Työajan pidennykset tulevat voimaan JHL:n sopimusaloilla pääsääntöisesti 1.2.2017 alkaen.
  • Usealla sopimusalalla työajan pidennys toteutettiin pidentämällä säännöllistä viikottaista työaikaa (30 minuuttia viikossa), koska jäsenistön keskuudessa tämä malli koettiin vähiten kivuliaana tapana ratkaista vaadittu työajan pidentäminen.
  • On myös sopimusaloja, joissa työajan pidennykset ovat teknisesti toteutettu muulla tavalla, esimerkiksi muuttamalla arkipyhien laskennallista arvoa.

Koskevatko Kikyn työaikapidennykset kaikkia eli piteneekö jokaisen työaika?

Niillä sopimusaloilla, joilla Kiky-pidennys toteutettiin säännöllistä työaikaa pidentämällä, vietiin pidennykset osaksi virka- ja työehtosopimusten tekstejä. Näillä sopimusaloilla työnantajalla on oikeus muuttaa työntekijän työaikaa, jos se on hänen työsopimuksen perusteella mahdollista.
Vaikka Kiky-pidennykset on sovittu virka- ja työehtosopimuksiin, ei työmarkkinaosapuolilla ole ollut neuvotteluoikeutta tai –valtaa sopia yksittäisen työntekijän työsopimuksen sisällöstä. Työsopimuksen sisältö ratkaisee sen, voiko työnantaja pidentää työaikaa yksipuoleisesti ilman työntekijän suostumusta.
Kaikkiin mahdollisiin työsopimuksissa ilmeneviin työaikamerkintöihin on mahdotonta ottaa kantaa. Tulkinnanvarainen tilanne koskee erityisesti niitä tapauksia, joissa työntekijän työsopimuksessa on sovittu työajasta eri tavalla kuin virka- ja työehtosopimuksen työaikamääräyksissä (esimerkiksi osa-aikaiset). Oikeus työajan muuttamiseen on tarkasteltava aina tapaus- ja työsopimuskohtaisesti.
Työaika muuttuu, jos työsopimuksessa on työajaksi sovittu sopimusalan virka- ja työehtosopimuksen mukainen työaika vain viitaten virka- ja työehtosopimukseen. Samoin, jos osa-aikaisen työaika on sovittu prosenttiperusteisesti työehtosopimuksen täydestä työajasta eli esimerkiksi 80 % kokoaikaisen työajasta.
Jos taas työsopimuksessa on mainittu vain työaika (esimerkiksi 20 tuntia viikossa) ilman mitään viittausta työehtosopimukseen, olisi lähtökohtaisesti kyse tilanteesta, jossa muutokseen tulisi saada työntekijän suostumus. Näissäkin tilanteissa pitää työsopimusta tarkastella kokonaisuutena.
Työntekijän ei tule erimielisyystilanteessa kieltäytyä tekemästä pidempää työaikaa, koska työnantajalla on tulkintaetuoikeus. Työaikamääräysten muuttuminen ei ole kuitenkaan peruste uusien työsopimusten tekemiselle eikä uutta työsopimusta ole näissä tapauksissa syytä allekirjoittaa.

Tarvitseeko työnantaja suostumukseni työajan pidentämiseen? Piteneekö työaikani 30 minuuttia viikossa?

-  Olen töissä kunta-alalla ja teen 28 tuntia töitä viikossa. 
Mikäli työsopimuksessa on sovittu tarkasti 28 tunnin viikkotyöajasta, ei työnantaja voi yksipuoleisesti pidentää nykyistä työaikaasi.

Jos suostut pidentämään työaikaasi, niin viikkotyöaikasi pidentäminen toteutetaan samassa suhteessa kuin täyteen työaikaan. Nykyinen työaikasi on 73,2 % täydestä (38:15), joten työaikasi pitenee 22 minuuttia viikossa.
Sama periaate koskee myös muita sopimusaloja.

Mitä tapahtuu, jos en suostu työajan pidentämiseen vetoamalla työsopimuksessa sovittuun työaikaan?

JHL:n näkemyksen mukaan minkään ei pitäisi muuttua nykyiseen verrattuna. Työajasta ja palkasta on sovittu työsopimuksella, joten kaiken pitäisi jatkua ennallaan.
Erimielisyystilanteessa työntekijän ei tule kieltäytyä tekemästä pidempää työaikaa. Työnantajalla on tulkintaetuoikeus työehtosopimuksen säännöksiin. Kieltäytyminen voisi johtaa turhiin riita-asioihin, kuten esimerkiksi työstä kieltäytymiseen tai varoitukseen. Työnantajan tulkinnan pitävyys testataan myöhemmin ja viime kädessä tuomioistuin ratkaisee sen, voitiinko työaikaa pidentää vai ei.
Isoista työnantajaliitoista ainakin Kuntatyönantajat on ohjeistanut siten, että mikäli työajan pidentäminen ei toteudu, palkkaa tarkastellaan suhteessa uuteen virka- ja työehtosopimuksen mukaiseen täyteen työaikaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että työnantaja alentaisi tulkintaetuoikeuteensa vedoten palkkaa pidentämättä jääneen työajan verran.
Asia on oikeudellisesti hyvin epäselvä. Yhtään riitatapausta ei asiasta ole vielä käsitelty, joten ennakkotapauksia asian varmistamiseen puoleen tai toiseen ei tällä hetkellä ole saatavilla.

Voiko pidennykset tulla voimaan kesken listan?

Monilla sopimusaloilla pidennysten käyttöönottohetki on jätetty auki ja on siten työnantajakohtaisesti päätettävissä. Säännöllisen työajan muutos voi tulla voimaan heti, kun uusi virka- ja työehtosopimus tulee voimaan (monilla sopimusaloilla siis 1.2.2017) tai lähinnä sen jälkeen alkavan täyden viikon tai työaikajakson alusta lukien. Asian varmistamiseksi kannattaa tarkistaa oman virka- ja työehtosopimuksen kirjaus pidennysten alkamisajankohdasta.

Pitääkö pidennyksistä sopia paikallisesti?

Kikyn työaikapidennykset ovat sellaisinaan työnantajien käytettävissä työvuorosuunnittelussa. Kikyn takia paikallisia työaikasopimuksia ei ole siten välttämätöntä tehdä.
Paikallisia työaikasopimuksia voidaan tehdä entiseen malliin virka- ja työehtosopimusten sopimusmääräyksien rajoissa. Moniin virka- ja työehtosopimuksiin tuli myös uusia työaikapankkeja koskevia sopimusmääräyksiä.
Sopimuksia neuvoteltaessa on syytä muistaa, että pitkissä (useilla sopimusaloilla yli kuuden viikon tasoittumisjaksosta on sovittava paikallisella sopimuksella) tasoittumisjaksoissa pitää aina olla toimintaan liittyvä perustelu syy. JHL ei suosittele puhtaasti Kikyn ympärille rakennettua pitkää tasoittumisjaksoa tai työaikapankkia.

Vaikuttaako Kiky työaikakorvauksiin?

Ei, työaikakorvaukset maksetaan entiseen tapaan.
Työnantaja päättää työajan sijoittumisesta virka- ja työehtosopimuksen määräysten mukaisesti. Jos työaika sijoittuu esimerkiksi lauantaille tai sunnuntaille, on siitä maksettava virka- ja työehtosopimuksen mukaiset työaikalisät.


Mitä tapahtuu sosiaali- tai eläke-eduille, jos Kiky-pidennykset toteutuvat?

Osittaisen hoitorahan maksaminen edellyttää, että työntekijän työaika on enintään 30 tuntia viikossa (ks. tarkemmin Kelan sivuilta: Osittainen hoitoraha). Osittaisella hoitovapaalla oleva työntekijä menettää Kelan maksaman osittaisen hoitorahan, mikäli suostuu työaikansa pidentämiseen siten, että viikkotyöaika nousee yli 30 tunnin.
Kiky-pidennykset eivät vaikuta eläke-etuihin (osa-aikaeläke), mikäli pidennyksillä ei ole vaikutusta ansiotasoon.
Työnhakijalla ei ole oikeutta soviteltuun työttömyysetuuteen, jos hänen työsopimuksen mukainen säännöllinen työaikansa tai jaksotyössä kuukausipalkan perusteena oleva keskimääräinen työaika ylittää 80 prosenttia alalla sovellettavasta kokoaikaisen työntekijän enimmäistyöajasta tasoittumisjakson aikana. Niillä työntekijöillä joiden työsopimuksessa on tarkasti määritelty tuntimäärä ja sopimusalan virka- ja työehtosopimuksen kokonaistyöaika on noussut, on mahdollisuus päästä sovitellun työttömyysedun piiriin jos Kikyn jälkeen työaika onkin 80% tai alle virka- ja työehtosopimuksen uuden täyden työajan.

Kehen otan yhteyttä, jos minulla on työnantajani kanssa erimielisyyttä työaikani pidentämisestä?

Erimielisyysasian kanssa edetään normaalin edunvalvontaketjun mukaisesti.Keskustele ensin asiasta lähimmän esimiehen kanssa. Tässä tilanteessa on hyvä esittää kirjallisesti, mistä olet eri mieltä. Jos keskustelun jälkeen asia ei ratkeaota yhteys omaan luottamusmieheen/pääluottamusmieheen. Luottamusmies on tarvittaessa yhteydessä aluetoimistoon. Aluetoimistoon voit ottaa myös suoraanyhteyttä, jos työpaikallasi ei ole JHL:n omaa luottamusmiestä.
Lähde: JHL #kiky

2.04.2017

Evankelisluterilaisen kirkon strategiat omin silmin ja ajatuksin

Monikulttuuristuva seurakunta


Vain hetki sitten suomalainen saattoi kasvaa tutussa lintukodossa. Asuinympäristössä jossa kaikilla oli yhteinen kieli sekä yhteiset tavat, suurimmat ristiriidat olivat murresanat ja pienet paikalliskulttuurierot . Erot perheiden välillä olivat vähäisiä ja perustuivat pitkälti sosioekonomiseen asemaan tai suvussa kulkeneille tavoille. 2000-luvun käänteessä alkoi katukuvassa näkyä eri kulttuuritaustaisia toisen polven maahanmuuttajia, jotka olivat suomalaisia, mutta joilla oli täysin poikkeava kielitausta. Tätä ennen meillä oli toki ollut venäläis- ja ruotsalaistaustaisia, mutta ne harvat maahanmuuttajat olivat kuin hiekan jyviä meren rannalla. Kulttuurierot eivät olleet suuria, he tunsivat maan tavat, kulttuurin ja kielen, sekä pyrkivät aktiivisesti integroitumaan tähän yhteiskuntaan. Kun Suomeen virtasi maailmanlaajuinen muuttoliike, sekä Aasiasta, että Lähi-Idästä 2010, Suomen oma kieli, kulttuuri ja tavat muuttuivat. Sen jälkeen Suomen tapoja ja kulttuuria muokkasi uudelleen vuonna 2015 tullut toinen pakolaisaalto.
Suomessa pienetkin paikkakunnat kohtasivat ensi kertaa monikulttuurisuutta. Paikallisissa seurakunnissa ev.l. kirkossa, ei oltu kovinkaan hyvin varauduttu voimakkaaseen muuttoliikkeeseen. Seurakunnat osallistuivat paljon pakolaisten majoittamiseen, ja siellä missä oltiin jo valmistauduttu olivat resurssit riittämättömät tarpeeseen nähden. Lyhyessä aikataulussa kirkon eri toimintoihin ja jäseniksi liittyi henkilöitä, jotka etsivät uutta paikkaa suomalaisessa yhteiskunnassa ja kirkossa. Heillä oli hyvin erilainen kristillinen tausta tai vakaumus ja tavat, jotka sekottuivat nopeassa tahdissa meidän vuosikymmeniä hioutuneisiin tapoihin. Yksi isoista haasteista oli palveluiden tarjoaminen mitä moninaisimmilla kielillä. Kaupunkiseurakunnissa saattoi olla lukuisia eri kieliä puhuvia jäseniä, joille suomen- tai englanninkieli ei ollut ensimmäinen kieli. Päiväkerhoihin tuli perheitä, joiden lapset eivät ymmärtäneet tai puhuneet lainkaan Suomea. Haaste oli yhteinen seurakunnille ja kunnille. Siinä missä kuntia sitoutti lainsäädäntö, seurakuntia velvoitti rakkauden kolmoiskäsky ja lähetyskäsky. Toimivalle tulevaisuuden strategialle oli todellakin tarvetta, mutta olisipa sellainen luotu aiemmin ja nyt voitu siirtää suoraan käytäntöön. Itse istun Leppävaaran seurakunnan neuvoston varajäsenenä, ja koen monesti riittämättömyyttä, kun kirkko ei huomioi toiminnassaan tarpeeksi monikielisyyttä, vaikka on ottanut sen monella tapaa haasteeksi.
Muuttuva yhteiskunta
Suurimpia haasteita ev.l.kirkolla on ollut tarjota tukea eri maista tulleille perheille. Pystyykö kirkko tarjoamaan keskutelukanavan ja mahdollisuuden tutustua kristinuskoon, vai ovatko pienemmät kristilliset yhteisöt parempia tarjoamaan kristillistä kotia ja seurakuntaa, niistä kiinnostuneille henkilöille? Tämä sama haaste näkyy valtavina erotilastoina ev.l.kirkossa. Ihmiset katsovat, että kirkko ei tarjoa heille sitä mitä he haluavat ja tarvitsevat omalta kirkoltaan. Tuntuu jopa että joitakin ihmisiä passiivinen rooli seurakuntalaisena ahdistaa, eikä heille välity median antama edullinen kuva seurakunnan toiminnasta. Löytääkseen paikkansa seurakunnassa pitäisi ilmeisesti olla lapsia, työtön, mielenterveyskuntoutuja, alkoholisti, yksinäinen tai henkisessä hädässä.
Yhteiskunnassamme on tapahtunut liuta muutoksia, joihin seurakunta ei ole lähtenyt mukaan, vaan on halunnut tarjota monen silmissä turvallista ja tuttua maailmankuvaa, jossa miehet eivät avioidu keskenään, eivätkä tytöt haaveile autonhuoltoalasta. Konservatiivinen stereotyyppisten sukupuoliroolien tukeminen on ollut pitkään kirkolle tahattoman tyypillistä. Avioliitto on miehen ja naisen välinen sitoumus, eikä lapsia sovi hankkia ennen sitä. Kirkon arvomaailmaan ei mahdu monisuhteisuus. Tässä muuttuneessa yhteiskunnassamme ei korvien tai silmien sulkemisella päästä kovin pitkälle. Armollinen ja hyväksyvä isä tai äiti ottaisi lapsensa syliin ja yrittäisi selittää muuttunutta maailmaa lapselle. Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin, että kirkko on kuin vanhempi, joka on saanut vanheimpain-illassa muuntohuumeita koskevaa informaatiota ja hämmennyksen vallassa yrittää googlettamalla saada selville mitä ei ymmärrä, voidakseen ohjata ja opastaa lastaan oikeaan suuntaan. Kuten googlessa usein, tämä vanhempi ei löydä oikeaa informaatiota ja väärään tietoon uskoen johtaa lapsensa harhaan.
Joskus toivoisin. että kirkon strategioita kirjoitettaisiin kansankielellä ja niitä laatisivat ihmiset, joilla ei ole seurakuntaslangin rasitetta. Usein seurakunnassa käytetty kommunikointitapa ei vastaa seurakuntalaisten tarpeita. Evankelisluterilainen kirkko yrittää liikaa miellyttää kaikkia eikä uskalla uudistua pelätessään suututtavansa jonkin tahon. Hyvänä esimerkkinä tastä on samaa sukupuolta olevien avio-oikeuden evääminen, vaikka samaan aikaan sille on laaja kannatus kirkon sisällä.
Globaali kriisi ja yhteisöllinen vastuu
Lopultakin päästiin kiistelystä, onko ilmastonmuutosta vai ei. Olemme löytäneet itsemme maailmasta, jonka ennustettavuus alkaa olla sula mahdottomuus. Ihmisten reagoidessa paikallisiin kriiseihin ja siihen tietoon, mitä heillä on käytössään, he käsittävät kuinka suurten haasteiden edessä nyt ollaan. Kun maailma tuntuu pelottavalta ja tieteen ratkaisut ainoana vaihtoehtona tilanteeseen riittämättömiltä, kirkon tulisi pystyä tarjoamaan lohtua ja apua, meidän suurimpaan tulevaan kriisiimme, jossa meille rakas maapallo ei enää tarjoakkaan vain lahjojaan, vaan näyttää myös varjopuolensa. Me tarvitsemme tietoa  ja tiedettä pyrkiessämmäe aktiivisesti hallitsemaan hallitsematonta muutosta. Tieteen lisäksi tarvitaan kuitenkin myös tulevaisuuden uskoa, uskoa omiin, sekä jumalalta saamiimme voimiin, jotta selviäisimme tästä yhteisestä koettemuksesta. Meidän sekä aiempien sukupolvien kestämätön luonnonvarojen tuhlaus on saanut aikaan ketjureaktiona tilanteen, jossa meille riittävä ja ehtymätön runsauden sarvi muuttunut petolliseksi, myrkylliseksi ja kovaksi, karuksi maaksi, johon meidän on yhä uudelleen sopeuduttava. Näinä vaikeina aikoina juuri uskon merkitys kasvaa, sillä tarvitaan johdatusta ja voimia usein hyvin lohduttomissa tilanteissa, sekä vahvaa yhteisöllisyyttä. Tosiasia on, että yhdessä olemme vahvempia kestämään kestämätöntä.