Hyytyy sarana ovensuussa,
Ruskaa ruohon ensi kuussa,
Taittuu askel raskinkin,
Nipistävin askelin.
Huominen ei vielä nuku,
Vehreys on päivän luku,
Raskain vastuu kaikilla,
Annetuilla onnekkailla,
Väsyneillä sankareilla.
Sulle antoi halauksista ainoan,
Lempeän raskaan jopa vainoavan.
On aika katsoa huomiseen,
Irvistää arjen harmauteen,
Ottaa suunta suunnitelmista,
Sitoa haavat ja yhdessä havaita
Lapiot on tuossa nyt,
Yhdessä kaivaen tässä on huomenna oja,
Ensi vuonna parempi…
Marko Hento (c)
