Vihreiden kanssa olin kulkueessa pitkästä aikaa. Omalla kohdallani kulkueeseen en ole muutamaan vuoteen päässyt, sillä se ollut fyysisesti mahdottonta. Nyt osallistuin ensi kertaa invamopolla kulkueeseen ja kaksi vuotta sitten jalkojeni tuoma tuska pilasi ilon kulkueesta. Tällä kertaa sitä ei onneksi enää ollut.
Oli kyllä tosi hilkulla, että en olisi päässyt kulkueeseen, sillä busseissa ei ollut tilaa. Hyvä sää oli ilmeisesti saanut lapsiperheet liikkeelle ja tällöin kaikissa busseissa oli hieman ruuhkaa. En saa mopoani mahtumaan bussiin mikäli siellä on lastenvaunut.
Lopulta pääsin Leppävaaraan bussilla ja sieltä jatkoin junalla Helsinkiin. Leppävaarassa joudui jättämään yhden junan välistä, sillä ensimmäiseksi tuli yksi vanha juna, jossa on rappuset, joten jouduin odottamaan seuraavaa A-junaa. Saavuinkin Helsinkiin sopivasti 10 minuuttia ennen kulkueen alkua.
Hieman flunsaisena saavuin puistoon ja tapasin vanhoja tuttuja ja uusia kasvoja. Lauloimme Euphoria ja tanssimme kaikki yhdessä.
Fiilis oli huipussaan kun koko sateenkaarikansa bailasi Ruotsin Euroviisu hitin tahdissa. Sanoin on mahdotonta kuvailla kun tuhatpäinen kansa nousee ylös vilteiltään bailaamaan, halimaan ja tanssimaan.
 |
Niin se vain on että tämän yhdessä iloittelun tämä väki hallitsee.
|