8.16.2017

Osallisuuden yhteiskunta

Kuvittele itsesi kertomaan äidille 15-vuotiaana pikku yllätyksestä. On 80-luku, etkä voi käyttää hassua viraaliverkkoa.
Sinulla ei ole omaa puhelinta, vaan olet asuntolan yleisessä puhelimessa. Sinulla on kolme minuuttia aikaa, sillä markat loppuvat. Et kehtaa kertoa koulun terveydenhoitajalle. On vaan kestänyt liian kauan viimeisistä. Itse havaitset jo pientä eroa vatsassa ja se pelottaa. 

Kuvittele tyttäresi kertomassa sinulle 2022 iloisesta pikku yllätyksestä. Olet juuri päivittänyt Q-verkkoon tehneesi oman äitisi herkkusalaattia, kunnes tyttäresi soittaa. Ranteeseesi heijastuu kuva tyttärestäsi, jonka sormet muodostavat kesämekkoon sydämen. Hetken kuluttua punottelevat kasvot kertovat sen mitä kuvassa ei selvinnyt. Hän on tutkinut omalla viestimellään ja todennut hormonien kertovan, että on kuudennella viikolla raskaana. 


Tekniikka tuo meille kaikille uusia mahdollisuuksia. Silti samat avoimet kysymykset ovat seuranneet meitä vuosituhansien ajan. Se, mitä tarkoittaa kun saa onnellisen pikku yllätyksen ei sinällään ole muuttunut. Mitä siitä seuraa ja miten viesti otetaan vastaan on muuttunut paljon. Siinä missä 70-luvulla uutinen olisi ollut myrskypilvi taivaalla ja tehnyt monet asiat todella haastaviksi, vuonna 2022 se todennäköisesti olisi hoidettavissa itsenäisesti, ja se ei keskeyttäisi opintoja, syrjäyttäisi sinua työmarkkinoilta, leimaisi sinua ihmisenä, tai muuttaisi taloudellista tasapainoasi, sillä tekniikka ja tekniikan luomat viestintämahdollisuudet kadottavat osittain etäisyydet ja elintason tuomat luokkaerot, sekä monet monet muut haasteet. 

Some, kuten me sen nyt näemme, lakkaa olemasta lähivuosina. Siitä tulee osa jokapäiväistä arkeamme ja palveluitamme. Olemme siirtymässä palveluyhteiskunnasta osallisuuden yhteiskuntaan, jossa kaikki ovat osa yhteisiä palveluita. Niitä tullaan tuottamaan monitasoisesti perusosallisuutena peruspalveluista, jotka eivät välttämättä maksa paljon tuottaa, tai jotka eivät vie erityisen paljon resursseja. Palveluita tuotetaan verkossa ammattilaisten, vertaisten ja yhteisöjen tuottamina. Erityispalvelut, kuten nykyisinkin, tuotetaan yhteiskunnan yhtiöiden ja yksityisten organisaatioiden tuottamina, ja niistä maksetaan käyttömaksu. Tämän lisäksi tulevat raskaat erityispalvelut, kuten sairaalahoito, joka on yhteiskunnan ja todennäköisesti vakuutusyhtiöiden tuottamaa.

Se mitä kaikkea tulemme näkemään tulee todennäköisesti olemaan huimaa, ja haastamaan meitä sosiaalialan ammattilaisia päivittämään koko ajan osaamista, haastamaan totuttuja rajoja ja innovoimaan yhteisöjä, sillä meillä ei tule olemaan varoja nykyisenkaltaisten palveluiden tuottamiseen tulevaisuuden työvoimaresursseilla. 

Oletko sinä pohtinut omaa identiteettiäsi ja sitä, minkälaisia palveluita olet tuottamassa tulevaisuuden yhteiskunnassa? Oletko valmis jakamaan ja tuottamaan yhdessä tasavertaisesti vapaaehtoisten kanssa palveluita, joita tänä päivänä vain "oikeat" ammattilaiset saavat tuottaa? Nämä eivät ole minun omia ideoitani, vaan ajatuksia, joita olen kerännyt kasaan ja joihin perustuen uskon tulevaisuudessa voivani rakentaa osana muita verkottuvaa yhteiskuntaamme.

Saa peukuttaa.
Marko Se Hento